Uupumisesta toipuminen on pitkä prosessi ja jokaisella toipumisen polku on varmasti hyvin erilainen, juuri omanlainen.
Olin tottunut olemaan elämässäni tehokas ja hyvin ratkaisukeskeinen, joten ajatus uupumuksen ja masennuksenkin suhteen oli, että nyt vaan vähän lepoa ja kyllä tämä tästä selätetään nopeasti. Kuinka väärässä olinkaan matkani alussa.
Ymmärsin uupumuksen myötä, että paluuta vanhaan tapaan elää ei enää ollut. Olin tottunut tekemään aina paljon asioita, 110 lasissa ja lopulta uupumuksen hieman hellittäessä kun omat voimat palautui ja yritin tehdä asioita kuten “silloin ennen”, siitä seurasi vaan ihan järkyttävän iso pudotus takaisin uupumuksen pehmeään ja tummaan syliin.
Ymmärsin, että minun on muutettava omia toimintatapojani pysyvästi ja etsittävä uusi kestävämpi tapa toimia ja elää.
Omat arvot ja aikataulut joutuivat tarkastelun alle ja pohdin mikä minulle elämässä on tärkeää. Ymmärsin, että arjen keskellä pitäisi pitää huolta myös itsestään.
Uupuminen ja masennus ovat tosi isoja asioita ja niiden syntyminen vie usein vuosia. Kun elää pitkään velaksi, on ymmärrettävä, että se velka tulee jossain vaiheessa myös ihan varmasti maksuun, viimeistä penniä tai senttiä myöten.
Haluan rohkaista sinua, jos olet uupunut tai palautumassa: älä aseta itsellesi tiukkoja aikatauluja ja paineita, milloin sinun pitäisi olla palautunut, kunnossa, työkykyinen, normaali tai mitä tahansa. Anna itsellesi aikaa. Jos on pitkään juossut, voi myös viedä pitkän aikaa, ennen kuin sielu tavoittaa ruumiin.
Iloa päivääsi!
