Olen pitkään jo haaveillut siitä, että pääsisin puhumaan positiivisuudesta, ilosta ja asenteesta, saisin kertoa oman tarinani ja sen myötä tulleet oivallukset ja tuoda sillä rohkaisua ja iloa muiden arkeen. Käväisin MySpeakerilla treenaamassa tarinani. Mä oon ihan liian nopea, yritän olla niin tehokas, että puhun 1/2 h puheen 17 minuuttiin jne.
Paljon on kuulkaa töitä vielä puhujaksi, nöyrällä mielellä olen matkassa. Olenhan minä toki lavalla ollut musiikin parissa, mutta että puhuen lavalle. Riitänkö minä, onko mulla oikeastaan mitään järkevää sanottavaa, ei ainakaan mitään uutta, mitä muut ei jo tietäisi, oonko mä liian pliisu…
En olisi arvannut tätä itsekritiikin ryöpyn määrää, mutta yritän ottaa tämän oppina. Tarina muodostuu aamun hiljaisina tunteina ja vanhojen asioiden läpikäyminen on nostanut paljon tunteita pintaan. Olen onnellinen, että olen elossa. Jännä huomata, että nyt mennään silti jollain tapaa epämukavuusalueelle, kun on puhe esiintymisestä. Haluan, mutta jännitän.
On me ihan oikeitakin töitä taas tehty, myyty asuntoja ja tehty kauppoja. On ihanaa, että edes jonkun tekemisen parissa saa kokea olevansa pro. 😉 Olen sydämeltäni aito kiinteistönvälittäjä, osaan työni hyvin! En jännitä asiakaskäynneillä, vaan nautin asiakkaiden tapaamisesta.
