Vihdoinkin kesäloma ja selkeästi nyt vaikuttaa jo vahvasti kesältä myös ilmojen puolesta. On lämmin, omenapuut kukkii ja tuoksuu taivaallisen ihanalta. Tuija-aita on istutettu (110kpl), mansikkamaa on siistitty, vadelmat istutettu ja yrtit kasvaa rehottaa omaan rauhalliseen tahtiinsa. Ja lapset, ne ei malta millään odottaa, vaan kinastelee ja tappelee keskenään. Malttamattomina kyselevät, ”koska me mennään, voidaanko me jo mennä, mennäänkö me jo pian?”
Ja nyt me mennään. Nimittäin kesän ensimmäinen karavaanarireissu on alkamassa, suuntana Pohjanmaa. Vaunua on pakkailtu ja siivottu pari päivää, Brita-kakun pohja ja muitakin herkkuja on leivottu mukaan, ruokaa on kaapissa ja juhlavaatteetkin on mukana, ristiäiset tiedossa.
Niin sitä vaan pienen ihmisen elämä on ihmeitä täynnä ja meistä antikaravaanareista, jotka lähinnä vitsailtiin karavaanareista, tuli lopulta vuosien saatossa karavaanareita itsekin. Ehkä kerron meidän tarinan joku toinen kerta.
Kauan odotettu kesä!
Niin se vain tuli kesä kaikesta huolimatta, hiljaa ja lempeän varmasti hiipien ja nyt vihdoin se on täällä. Yritän muistaa nauttia kesän jokaisesta päivästä, kuten nautin kevään täyteläisistä päivistä korona-ajan keskellä. Me selvittiin!
Kevät oli rankka ja otti monella tapaa voimille, vaikka toki se kätki sisäänsä myös paljon iloa ja yhdessä olemista. Välillä seinät kaatuivat päälle ja jätkät olivat toistensa kurkussa useasti päivässä, välillä kaikki meni tosi hienosti. Upeinta ja suurin apu oli lopulta se, kun Ukki ja Mumma jossain vaiheessa rupesivat tekemään poikien kanssa etänä Skypen kautta läksyjä. Hurraa teknologia!!! Etänäkin voi olla läsnä, jos on tahtoa! ❤️ Olen suuresti kiitollinen tästä avusta! Saimme myös kotiapua arjen keskelle, Sami hoiti työt, minä olin vastuussa kodista. Selkeä jako helpotti arkea huomattavasti.
Käytännössä oma aika on ollut koko korona-ajan lähinnä aikaisen aamun aamulenkeissä. Niistä on tullut äärettömän tärkeitä ja ne tuovat energiaa päiviin. Rakastan perhettäni ja sitä vilinää ja vilskettä, joka meillä on 24/7, mutta ajoittain huomaan kaipaavani myös hieman omaa aikaa, sitä että kukaan ei vaadi juuri sillä hetkellä minulta mitään. Tai vaikka sitä, että voisin rauhassa istahtaa alas ja ehtisin tehdä blogikirjoituksen ihan rauhassa kenenkään keskeyttämättä. Nyt olemme matkalla Pohjanmaalle ja kaikki nukkuvat, isäntä ajaa ja mulla on ekaa kertaa viikkoihin aikaa kirjoittaa blogia. Nautin. Takapenkiltä kuuluu vain yksi: ”Äiti, mulla on nälkä…”
⠀
Varovaisesti arvelen, että tänä vuonna nautin enemmän kesästä, kuin aikoihin, koska koronakoulukevään myötä osaan arvostaa sitä, että on loma ja ei ole koulua!!! En ole enää moneen vuoteen odottanut kesäloman alkua, kuten tänä vuonna odotin, me kaikki odotimme. Ja nyt me nautitaan täysin siemauksin. ❤️🤩⠀
⠀
Lämpimin terveisin, Maria (eau de naturell, koska mä voin!)
Ps. Enää kukaan ei nuku, yhdellä meni hermot. 😂😜😁 Mutta ehdin vain kirjoittaa tekstin valmiiksi yhdellä istumalla.
