Heipä hei pitkästä aikaa! Tiedätkö, elämä ei mene aina sen mukaan, mitä me itse suunnittelemme. Arjen Sankaritar on ollut pitkällä vuosilomalla ja meidän viimeisestä videosta on kulunut jo nyt yli vuosi. Nyt vihdoin on kuitenkin jälleen uusien videoiden ja blogien aika, mutta tässä välissä on ehtinyt tapahtua melkoisen paljon. Joskus nimittäin voi käydä niin, että elämä runnoo arjen sen verran ahtaalle, että on pakko pysähtyä.
Voit täältä käydä katsomassa meidän videon aiheesta.
Me aloitettiin Arjen Sankarittaren tarina vuonna 2018 ja se oli lähinnä taltiointia kiinteistönvälittäjän ja suurperheen äidin arjesta, kaikkine mausteineen. Vähitellen suunta alkoi kuitenkin kirkastua, Arjen Sankarittaren tavoitteena oli tuoda Iloa, toivoa ja rohkaisua ruuhkavuosia elävien ihmisten arkeen. Ja sitten tuli vastaan oma elämä ja arki, joka pysäytti minut täysin. Ei tosin ihan helposti, koska mä olen aika kovapää.
Koin vahvasti koko ajan, että minut pysäytettiin ihan tarkoituksella ja niin hassua kuin se onkin, olin koko ajan tosi kiitollinen siitä, että sain vaan olla ja luovuttaa vihdoin oman jaksamiseni suhteen. Uupumus oli syvä ja oireet melko pahoja, eikä vaikeimmat päivät ja viikot olleet mitään herkkua, mutta ihmeellistä oli, että olin koko ajan luottavainen ja sisälläni oli ihmeellinen rauha. Pohjakosketus oli välillä tosi murskaavaa ja jaksoin elää vain hetki kerrallaan, päiväkin olisi ollut ihan liikaa, mutta vähitellen elämä alkoi voittaa.
Nyt elämä on jo palannut hiljalleen uomiinsa, tai oikeastaan elämä on löytänyt tiensä täysin uusiin uomiin. Palasin töihin marraskuussa ja ihanaa on ollut se, että en enää vihaa ihmisiä! Auttaa töidenkin parissa melko paljon. 😉 Olen äärettömän kiitollinen joka kerta kun menen töihin ja tapaan uusia ihmisiä. Tällä hetkellä elän uuden opettelussa ja ennen kaikkea yritän opetella kuuntelemaan itseäni ja oppia asettamaan turvalliset rajat itselleni ja jaksamiselleni, opettelen sanomaan ei.
Summa summarum, ruuhkavuodet voi olla kuormittavia ja uupumus ei useinkaan näy päälle päin, varsinkaan someen. Lopulta sairaslomani kesti yli vuoden ja toipuminen kestää varmasti vielä hyvän tovin, mutta jo nyt mä olen todella kiitollinen. Sairaslomani aikana olen oivaltanut paljon uusia juttuja ja asioita on kypsynyt, olen lähtenyt mm opiskelemaan Positivista psykologiaa. Joskus täytyy kyykätä syvään, että voi ponnistaa korkealle. Joskus täytyy luopua joksikin aikaa jostain itselle todella rakkaasta asiasta, että voi vähän hengähtää ja lopulta löytää sen vielä uudelleen ja syvällisemmin. Arjen Sankaritarkin voi uupua ja silti on lupa nousta uudestaan ja nauttia elämästä juuri sellaisena kuin se on.
Miten sinä jaksat?
Iloa päivääsi!
Aurinkoisin ja keväisin terveisin, Maria
