Olen vuosien saatossa oppinut, että sujuvan arjen hinta on yllättävänkin kurinalainen elämä ja selkeät arjen rytmit. Vaan kuinka helposti sen aina meinaakaan unohtaa, varsinkin kun ei jaksaisi koko ajan olla vastuussa kaikesta, vaan haluaisi tovin vain levätä. Kesäloma alkoi ja ajatuksena tiiviin kevään jäljiltä jossain takaraivossa oli, että ihanaa, vihdoin voi hieman hengähtää ja olla vähän vapaammin. Isäntä tekee työt ja minä olen lasten kanssa leppoisasti… Eiku siis mulla olikin ne lapset, se siitä leppoisuudesta ja leppoisasta elosta.
Ilman suunnittalua homma leviää käsiin
Kun ei jaksa suunnitella selkeää päivärytmiä, homma tuntuu kaatuvan käsiin. Samoin kesän ensimmäinen karavaanarireissu muistutti jälleen, että rytmit ja rutiinit ovat suuri apu myös kesälomalla. Jokin osa minusta vastustaa tätä suuresti, mutta tajuan myös samaan aikaan, että sujuvan arjen hinta on yllättävän kova ja vaatii kurinalaista pitkäjänteisyyttä. Mutta mitä useampi liikkuva osanen perheen kokoonpanossa on, sitä tärkeämpi on yrittää ennakoida päiviä. Muutoksia päiviin tulee joka tapauksessa joka päivä, vaikka ne suunnittelisi kuinka tarkasti.
Ennen lapsia meidän elämä ja sen rytmi oli todella kateissa. Tai oikeastaan sitä ei ollut. Minä tein töitä 24/7 ja päivät tosiaan tuppasivat venymään todella pitkiksi. Söin silloin kun sattui tulemaan nälkä ja nukkumaan menin pääsääntöisesti myöhään, samoin aamuheräämiset oli milloin sattui ja usein lähdin liikenteeseen ilman aamiaista. Jotenkin olin sitä mieltä, että tällainen vapaa elämä oli ihanaa ja juuri sitä mitä halusinkin, rutiinit lähinnä ärsyttivät, mutta niin vain elämä laittoi minutkin ruotuun. Niinhän se on, että viimeistään lapsi laittaa elämän ruotuun, saati sitten viisi lasta. Jos haluaa arjen sujuvan mukavasti ja leppoisasti, on arjen oltava yllättävän kurinalaista ja rutiinit on todella tärkeät pitää melko samanlaisina päivästä toiseen, ainakin jotkin niistä.
Säännölliset ruokailut tuo hyvän rytmin
Päivän rakenne punoutuu käsikädessä yhteen ruokailujen kanssa ja kesällä tuntuukin, että koko ajan saa olla laittamassa ruokaa. Meillä pyrkimyksenä on, että ruokien väli ei ylitä yli 4h, koska muuten rupeaa herkut kiinnostamaan kumman paljon ja sokerin syömisen myötä tasot nousevat entisestään. Lapsista huomaa todella selkeästi, jos verensokeri laskee hieman liian alas, siinä vaiheessa ollaan jo auttamatta myöhässä ja rupeaa tulemaan tappeluja ja kähnäyksiä. Eli aamiainen, leikkiä/ulkoilua, lounas, leikkiä, ulkoilua, päivällinen, leikkiä, sauna, iltapala ja unille.
Minulle itselleni yksi erittäin tärkeä arjen rutiineista on aamulenkki. Niinä aamuina kun jaksan lähteä lenkille ennen muun perheen heräämistä, olen ihan eri energioissa koko päivän. On toki niitäkin aamuja kun en vain yksinkertaisesti jaksa, mutta ne aamut kun menen lenkille, vaikka väsyttääkin, maksavat kyllä itsensä takaisin runsain mitoin päivän mittaan. On huikean tärkeää arjen sujumisen kannalta, että itse on ratissa, eikä matkustajana. Loppujen lopuksi pienillä teoilla saa arjen sujumaan huomattavasti helpommin, eikä päivä mene uiden tilanteiden armoilla. Toki tajuan, että tämä on joskus haasteellista, mutta lämpimästi suosittelen suunnittelemaan myös lomapäivien aikatauluja etukäteen, vaikka se saattaisi tuntua vähän tylsältä. Tähän auttaa suuresti esimerkiksi viikon ruokalistojen suunnittelu etukäteen! Kirjoittelinkin aiheesta taannoin täällä blogissa
Ennakointi ja kurinalaisuus tuo myös mahdollisuudet levolle, koska koko ajan ei tarvitsee olla sammuttelemassa tulipaloja, vaan voi nauttia pienistä hetkistä arjen keskellä hyvällä omallatunnolla ilman kiirettä.
Tsemppiä kesään ja lomaan! Ja iloa päivääsi!
Ps. Seuraa myös Arjen Sankarittaren Facebook-sivua
