”Pysähdy kiireen keskellä hetkeksi. Halaa puolisoa ja lapsia oikein hellästi.
Kiire ja melska on joulun alla niin kova, että meinaa vallan unohtua joulun todellinen sanoma. Entä jos sanoisit rakastetulle, mitä tänään rakkaani kuuluupi sulle?
Kysy ja kuuntele, kohtaa ja halaa. Hiipii joulumieli paidan sisään vaivihkaa ja salaa.
Anna sen tulla, avaa sydämesi varovasti. Anna rakkauden hiipiä joka koloon kotoisasti.”
Joulun alla tekemistä on usein paljon ja fiilis on usein se, että koko maailma pitäisi saada valmiiksi ennen jouluaattoa. Pitäisi siivota kodissa joka nurkka, saattaa keskeneräiset projektit valmiiksi (minulla niitä on monia), järjestellä vaatekaappi, heittää turhat tavarat pois (niitäkin on paljon), hankkia perheelle ja läheisille lahjat, tehdä jouluruuat, pestä sauna, vaihtaa lakanat jne… Lista on loputon. Ja tottakai myös työt pitäisi saada siihen malliin, että kaikki on hyvällä mallilla, että voisi hyvällä omalla tunnolla pitää lomaa edes muutaman päivän. Vaan mitäpä jos joulu tulisi siitä huolimatta, että elämä ja arki on keskeneräistä? Entäpä jos tänä vuonna keskittyisit läsnäoloon ja tekisit vain sen verran, kuin tuntuu hyvältä?
Ainakin ruuhkavuosia elävien perheiden arki on täynnä kaikenlaista aktiviteettia ja sitä luulee, että kyllä me tästä selviämme, kuhan joulu tulee niin vähän helpottaa ja ehditään nauttia yhteisestä ”laatu”ajasta, mutta ei kannata langeta tähän ansaan. Kestävä parisuhde puolison kanssa rakennetaan pienissä arjen teoissa ja huomaavaisuuksissa. Ei sillä, että tähdätään johonkin suureen ja mahtavaan ”laatuaikaan”, vaan sillä, että kohdataan arjessa päivittäin pienissä hetkissä, useasti, ei isosti.
Tutkimusten ja tilastojen mukaan juuri joulun ja juhannuksen jälkeen on suurin eropiikki avioliitoissa. Joulu ei ehkä menekään siten kuten olit kuvitellut tai haaveillut. Olit ehkä unelmoinut harmonisesta yhdessäolosta puolison ja perheen kanssa, mutta todellisuus onkin toinen. Pitkän kiireisen syksyn jälkeen pysähdyttyäsi yllättäen tajuat, että puolison kanssa ei löydykään enää yhteistä säveltä, teillä ei ole mitään puhuttavaa, joulu kuluu riidellen, lapset ovat kertakaikkisen riiviöitä ja välipäiviin mennessä on jo sota valmis ja viimeistään uuteen vuoteen mennessä olet valmis luovuttamaan, eihän tästä kerta kaikkiaan vain tule mitään, ehkä emme enää edes rakasta toisiamme, kenties kasvomme vain erillemme. Mietit surullisena ja pettyneenä onko tämä se elämä, josta haaveilit, onko tuo todellakin se puoliso, jota lupasit rakastaa myötä- ja vastamäissä?
Voin lohduttaa, tällaiset fiilikset ovat ihan normaaleja, nimittäin jos et kasva puolisosi kanssa koko ajan arjen keskellä tietoisesti yhteen, kasvatte ihan automaattisesti arjen tiimellyksessä erilleen. Erilleen kasvaminen ei vaadi mitään, vaan tapahtuu täysin vääjäämättä ajan myötä jokaiselle pariskunnalle, jotka eivät pidä parisuhteestaan huolta. Toimiva parisuhde vaatii aktiivista työtä ja sitoutumista parisuhteen hoitamiseen ja huoltamiseen, se vaatii päivittäin ja viikoittain puolison huomioimista ja ajan varaamista toisillenne.
Me aloitamme aamut aina hymyllä, ei sen vuoksi, että joka aamu hymyilyttäisi, vaan sen vuoksi, että haluamme tietoisesti hymyillä ensimmäisenä aamulla katseidemme kohdatessa ja toivottaa toisillemme hyvää huomenta kera halauksen. Olemme yhdessä jakamassa tätä arkea ja vaikka molemmat olisimmekin useimmiten rättiväsyneitä. Haluamme tukea toisiamme ja rohkaista toisiamme pienin käytännön teoin, osoittaa toisillemme, että rakastan sinua – tänäänkin. Myös töihin lähtiessä ja töistä tullessa halaamme. Ei siksi, että aina huvittaisi, vaan siksi, että osoittamalla toisillemme läheisyyttä, kerromme toisillemme sanattomasti, että olet minulle rakas. Levähdämme pienen hetken toisiamme halaten ja kertoen sanattomasti, että olen tässä, kaikki on hyvin, yhdessä me selviämme tästä ruuhkavuosien vaativasta arjesta.
Yritämme myös varata viikottain pienen hetken vain toisillemme, että ehtisimme keskustella kuulumisia, kysyä mitä sinulle kuuluu, millaisista asioista sinä unelmoit ja miten minä voisin kenties auttaa sinua. Toimiva parisuhde vaatii tutkimusten mukaan 15 tuntia yhteistä aikaa viikossa, mutta siihen meillä ei useinkaan ole tällä hetkellä arjen keskellä mahdollisuutta, vaikka tahtoa olisikin. Usein iltaisin kun saamme lapset nukkumaan, kaadumme reporankana sänkyyn ja nukahdamme samantien. Joskus aamuisin jaksamme herätä ennen kuin lapset heräävät ja ne ovat ihanan rauhallisia ja arvokkaita kohtaamisia, joita arvostamme molemmat suuresti. Kun kohtaamme arjessa päivittäin pienin käytännön teoin, olemme miltei heti samalla aaltopituudella, kun yhteinen aika sitten joskus löytyy. Pienet arjen rakkauden teot auttavat meitä kasvamaan yhteen, eikä välillämme ole kuilua, jonka kiihkeä arjen pyöritys helposti puolisoiden välille kaivertaa.
Pienillä teoilla on äärettömän suuri merkitys arjen ja parisuhteen hyvinvoinnin kannalta. Suosittelen ainakin testaamaan aamuhymyä kera hyvän huomenen toivotuksen ja halausta aina kotoa lähtiessä ja sinne palatessa. Ehkäpä voisit kysäistä puolisolta myös mitä toiveita hänellä on joulun suhteen.
Ihanaa joulun odotusta ja iloa päivääsi.
