Metsä on ihana paikka rauhoittua. Olen viihtynyt metsässä jo pienestä pitäen. Syksyisin menimme aina marjaan mumman ja paapan kanssa. Muistan yhden reissun kun mentiin vadelmaan ja keräsin kaikista nopeiten kuppini täyteen isoja puhtaita vadelmia ja sitten se kaatui. Itkuhan siinä pääsi, mutta mumma kaatoi marjasangostaan minulle marjoja ja niin retki jatkui iloisin mielin. Muistan myös, että eväät metsässä olivat aina suurta herkkua. Johtuneeko siitä, että myös itse otan metsäretkelle nykyisin usein eväät mukaan, vaikka menisimmekin seikkailemaan vain ihan lähimetsään.
Lapsuuden kotitalomme tien päästä alkoi metsä ja menin sinne usein pohtimaan juttuja, haaveilemaan ja rauhoittumaan. Serkkuflikan kanssa rakenneltiin yhtenä keväänä upea maja metsään ja kerran jopa pelastettiin parin laitapuolen kulkijan henki, kun talutettiin heidät pois junanraiteilta toikkaroimasta. Sittemmin nuoruudessa viihdyin myös partiossa ja luonto on ollut aina lähellä sydäntäni.
Nykyisin rakastan käydä lasten kanssa metsässä. Seikkailemme, kävelemme pieniä polkuja pitkin, löydämme uusia merirosvolaivoja ja leikimme niissä, etsimme upeita piknikpaikkoja ja nautimme ihanista eväistä. Ihmettelemme käpyjä ja kaikkea pientä ja ihmeellistä, jota metsästä löytyy. Metsä on kuin ääretön aarrearkku pienelle seikkailijalle. Keräilemme myös erilaisia keppejä, halailemme puita ja kuuntelemme metsän lintujen ääniä.
Metsän rauhoittavasta vaikutuksesta on olemassa myös monia tutkimuksia, mutta kyllä ne vaikutukset tuntee ihan itsekin ilman tutkimuksia. 🙂 Lämpimästi suosittelen menemään metsään, siellä sielu tavoittaa jälleen ruumiin ja metsäretken jälkeen on jälleen hieman helpompi hengittää.
