”Me vain kasvettiin erilleen.” Tämä on surullisen yleinen lause, johon törmään välillä työssäni, kun ihmiset lähtevät myymään asuntoa eron kolkutellessa ovella. ”Ei meillä tässä mitään ihmeempää riitaa ollut, meillä ei vaan ollut enää mitään yhteistä.” Joka kerta tämä asia kouraisee sydäntäni yhtä syvältä ja riipaisevasti. Tekisi mieli kertoa, että kaikki pariskunnat kasvavat erilleen, mikäli eivät nimenomaisesti tarkoituksella näe vaivaa ja kasva yhteen. Ja kaikki pariskunnat voivat löytää kadonneen yhteyden, mikäli molemmat puolisot ovat valmiita tekemään töitä parisuhteen eteen. Rakkaus voi syttyä uudelleen, vaikka se olisi jo kuollut. (Tässä postauksessa en ota kantaa väkivallan, mielenterveysongelmien tai päihteiden rikkomiin liittoihin.)
Parisuhde vaatii huoltoa ja sitoutumista
Olemme olleet mukana parisuhdetyössä jo vuodesta 2006 alkaen, ensin pari vuotta osallistuimme itse ryhmäläisinä Pieksämäen Avioliittoleirille ja tämän jälkeen olemme toimineen ryhmänohjaajina ja luennoitsijoina Parempi Avioliitto ry:n tapahtumissa. Ensimmäisellä kerralla nuorena parina avioliittoleirillä ihmettelimme, että onpas ihmisillä isoja ongelmia, pettämistä ja ties mitä riippuvuuksia, miten ihmeessä tällaista voi olla. No, seuraavana vuonna olimme itse leirillä eron partaalla. Saimme puhuttua intensiivisen leiriviikon aikana asioita, yhteys välillemme löytyi jälleen ja yhteinen matka ja suhteemme hoitaminen on jatkunut vuosien aikana. Ilman pitkäjänteistä avioliittotyötä emme olisi enää naimisissa.
Pitkään parisuhteeseen mahtuu ylä- ja alamakiä, myötä- ja vastoinkäymisiä, sen takia pappi ei kysykään alttarilla rakastatko, vaan tahdotko? Jokaisella meistä saattaa tulla elämässä vastaan hetki, kun rakkautta ei vaan enää löydy, vaan puoliso raivostuttaa ja helpompaa olisi lähteä eri teille, kuin rakentaa yhteyttä ja tulla haavoittuvaksi puolison edessä. Tällöin jääkin jäljelle kysymys; tahdotko sinä rakastaa kaikesta huolimatta.
Parisuhteen vaiheet
Parisuhteet kulkevat melko samojen vaiheiden läpi, vaikka toki suhteissa on eroja ja jokainen suhde on erityinen. Tämän asian ymmärtäminen helpottaa yleensä jo huomattavan paljon. On jollain tapaa lohdullista ymmärtää, että ongelmamme eivät olekaan ainutlaatuisia, vaan todellakin, muillakin on ollut tällaisia ongelmia suhteissaan ja he ovat selvinneet ja ovat nykyään jopa onnellisia ja rakastuneita. Meillä tämä oli ainakin isona apuna ja toi toivoa vaikeimpiin hetkiin.
Yleensä suhteiden alku alkaa aina ihanan ruusuisesti, kunnes erilaisuuden tajuamisen kautta päädytään ristiriitaan. Ristiriitaa seuraava vetäytyminen saa pariskunnat heittämään hanskat tiskiin ja luulemaan, että tuli valittua väärä puoliso, meillä ei ole mitään yhteistä ja jotenkin me kasvoimme vain erilleen. Yleensä tähän saattaa liittyä myös oman elämän iso kriisi, jota jompi kumpi tai molemmat puolisoista käyvät läpi ja arjen tiimellyksessä keskusteluyhteys kumppaniin katoaa. Helposti puolison kanssa kadonneen yhteyden myötä etsitään myös uusi korvaava suhde ja moniin eroihin liittyy kolmansia osapuolia. Näin todellakin puolisot kasvavat erilleen, mutta tämä olisi kuitenkin vältettävissä melko pienillä muutoksilla, pienillä rakkauden teoilla.
Tässä parisuhteen vaiheet muistin virkistykseksi.
1. Symbioosi
Me olemme kuin luodut toisillemme, kuinka upeasti sinä täydennätkään minua, olet puuttuva puoliskoni, jota olen aina kaivannut. Me olemme yhtä, yksi.
2. Erilaisuuden tajuaminen
Onko meissä sittenkään mitään samaa. Miten ihmeessä olen voinut ottaa itselleni tuollaisen puolison. Olemme täysin erilaisia ja haluamme jopa erilaisia asioita elämässä.
3. Ristiriita
Yhteistä säveltä ei tunnu löytyvän. Erilaiset arjen asiat ja ristiriidat erottavat meidät toisistamme.
4. Vetäytyminen
Haluan olla yksin, haluan eroon sinusta. Asemasota, molemmat puolisot huutavat omaa pahaa oloaan omista bunkkereistaan kaivaten kuitenkin samaan aikaan kipeästi kuulluksi, nähdyksi ja kohdatuksi tulemista. Meillä ei ole mitään yhteistä, kasvoimme erillemme.
5. Sovinto
Keskusteluyhteyden avautuminen ja puolisoon uudelleen tutustuminen. Ristiriidoista rakentavasti puhuminen. Anteeksianto. Yhteisen sävelen uudelleen löytäminen. Rakkauden pienien tekojen tekeminen ja yhteyden vahvistuminen uudelleen. Rakkauden syventyminen.
6. Kumppanuus
Me kuulumme yhteen. Vaikeitakin aikoja saattaa olla, mutta molemmilla on tahtotila hoitaa parisuhdetta ja selvittää ristiriidat. Meidän on hyvä olla puolisoina yhdessä ja nautimme toistemme seurasta. Seisomme molemmat omilla jaloillamme ja tuemme toistemme unelmia, unelmoimme myös yhdessä.
Miten löytää kadonnut yhteys?
Kadonneen yhteyden löytäminen on lopulta melko pienistä rakkauden teoista kiinni, voin sanoa tämän kokemuksesta. Tahtoa tunneyhteyden parantaminen kuitenkin vaatii, molemmilta puolisoilta. Isotkin ristiriidat saadaan selvitettyä, mutta se vaatii avoimuutta ja rehellisyyttä, sekä anteeksiantoa puolin ja toisin. Meillä oli joskus tilanne, että rakkautta ei enää ollut, se oli kuollut, tai näin ainakin luulin. Sain silloin loistavan neuvon, tee rakkauden tekoja niin tunteet seuraavat perässä.
No mitä ne rakkauden teot sitten ovat? Pieniä huomaavaisuuksia puolisolle, yhteisen ajan varaaminen kalenterista vain meille kahdelle, tunneyhteyden korjaaminen ja ylläpito arjen kiireen keskellä, keskustelu, omista unelmista kertominen, puolison huomioiminen hänen omalla rakkauden kielellään. Tästä on muuten olemassa erinomainen opus, Gary Chapmanin kirjoittama Rakkauden Kieli.
Oli tilanne mikä tahansa, haluan rohkaista, että asiat voivat korjaantua. Toki se vaatii sitoutumista, mutta kannattaa varmasti. On myös todella tärkeää huomioida oma vastuunsa parisuhteessa, eikä syyttää parisuhteen ongelmista vain sokeasti puolisoa. Minulla tähän auttoi suuresti Byron Katien ”The Work”-menetelmän löytäminen. Siitä voin kertoa ehkä joskus myöhemmin, mutta netistä löytyy paljon tästä videoita ja tietoa.
Ps. Mikäli kiinnostuit parisuhteesi huoltamisesta näin kesäaikaan, käy kurkkaamassa Parempi Avioliitto ry:n perinteikästä kesän avioliittoleiriä, joka toteutetaan tänä kesänä poikkeuksellisesti verkkokurssina.
Ennen lapsia meidän elämä ja sen rytmi oli todella kateissa. Tai oikeastaan sitä ei ollut. Minä tein töitä 24/7 ja päivät tosiaan tuppasivat venymään todella pitkiksi. Söin silloin kun sattui tulemaan nälkä ja nukkumaan menin pääsääntöisesti myöhään, samoin aamuheräämiset oli milloin sattui ja usein lähdin liikenteeseen ilman aamiaista. Jotenkin olin sitä mieltä, että tällainen vapaa elämä oli ihanaa ja juuri sitä mitä halusinkin, rutiinit lähinnä ärsyttivät, mutta niin vain elämä laittoi minutkin ruotuun. Niinhän se on, että viimeistään lapsi laittaa elämän ruotuun, saati sitten viisi lasta. Jos haluaa arjen sujuvan mukavasti ja leppoisasti, on arjen oltava yllättävän kurinalaista ja rutiinit on todella tärkeät pitää melko samanlaisina päivästä toiseen, ainakin jotkin niistä.
Minulle itselleni yksi erittäin tärkeä arjen rutiineista on aamulenkki. Niinä aamuina kun jaksan lähteä lenkille ennen muun perheen heräämistä, olen ihan eri energioissa koko päivän. On toki niitäkin aamuja kun en vain yksinkertaisesti jaksa, mutta ne aamut kun menen lenkille, vaikka väsyttääkin, maksavat kyllä itsensä takaisin runsain mitoin päivän mittaan. On huikean tärkeää arjen sujumisen kannalta, että itse on ratissa, eikä matkustajana. Loppujen lopuksi pienillä teoilla saa arjen sujumaan huomattavasti helpommin, eikä päivä mene uiden tilanteiden armoilla. Toki tajuan, että tämä on joskus haasteellista, mutta lämpimästi suosittelen suunnittelemaan myös lomapäivien aikatauluja etukäteen, vaikka se saattaisi tuntua vähän tylsältä. Tähän auttaa suuresti esimerkiksi viikon ruokalistojen suunnittelu etukäteen! Kirjoittelinkin aiheesta taannoin 
Vihdoinkin kesäloma ja selkeästi nyt vaikuttaa jo vahvasti kesältä myös ilmojen puolesta. On lämmin, omenapuut kukkii ja tuoksuu taivaallisen ihanalta. Tuija-aita on istutettu (110kpl), mansikkamaa on siistitty, vadelmat istutettu ja yrtit kasvaa rehottaa omaan rauhalliseen tahtiinsa. Ja lapset, ne ei malta millään odottaa, vaan kinastelee ja tappelee keskenään. Malttamattomina kyselevät, ”koska me mennään, voidaanko me jo mennä, mennäänkö me jo pian?”
Ja nyt me mennään. Nimittäin kesän ensimmäinen karavaanarireissu on alkamassa, suuntana Pohjanmaa. Vaunua on pakkailtu ja siivottu pari päivää, Brita-kakun pohja ja muitakin herkkuja on leivottu mukaan, ruokaa on kaapissa ja juhlavaatteetkin on mukana, ristiäiset tiedossa.
