Rakastan suklaisia herkkuja ja suklaamuffinit valkosuklaakuorrutteella ovat kivunneet nyt ehdottomasti teehetkien suosikiksi. Näiden muffinien koostumus on mehevä ja täyteläinen, kipakan tumma, johon makoisa valkosuklaakuorrute tuo ihanan kontrastin. Lisäksi näissä muffineissa on sisällä aprikoosimarmeladia, joka tuo suussasulavan mehevyyden, kosteuden ja täyteläisyyden näihin herkkuihin. Voin lämpimästi suositella testaamaan näitä.
Ihastuin tänä keväänä Arnolds Donuts’in valkosuklaalla kuorrutettuihin suklaamuffineihin ja suru oli suuri kun Arnolds sulki koronan myötä liikkeensä. Sen jälkeen olen testannut ainakin viittä erilaista ohjetta, kunnes tämä täytti minun ja tiukan makuraadin standardit. Isännän mukaan nämä olivat kuulemma huomattavasti parempia kuin ”kaupan pulla”.
Ohje on alunperin yhdestä lempileivoskirjastani, the Hummingbird Bakery: ”Leivonnaisia herkkusuille”. Lisäyksenä ohjeeseen tuli vain vaniljasokeri taittamaan tummaa kaakaojauhetta ja aprikoosimarmeladi, sekä pelkistetty valkosuklaakuorrute. Testasin muutamaa erilaista kuorruttetta, mutta tässä tapauksessa pelkistetty valkosuklaakuorrute vaikutti parhaalta.
Suklaamuffinit
Suklaamuffinit2 munaa
200g sokeria (2,4 dl)
130g vehnäjauhoja (2 dl)
50g tummaa kaakaojauhetta (1,25dl)
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
1,6dl täysmaitoa
160g voita (sulatettuna)
100g suklaata pieninä paloina (laitoin valkosuklaata ja maitosuklaata, voit testata toki myös eri makuisia suklaita)
Aprikoosimarmeladia
200g valkosuklaata ja 25g maitosuklaata
Strösseleitä tms koristeita
Työohje:
1. Vaahdota munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi.
2. Lisää vuorotellen keskenään sekoitetut kuivat aineet ja maito. Älä sekoita enää liikaa.
3. Lisää lopuksi sulatettu voi.
4. Lisää pilkotut suklaapalat ja sekoita taikina tasaiseksi.
5. Pursota taikina 12 vuokaan siten, että n.1/3 vuoasta jää tyhjäksi.
6. Paista 175C:ssa n.20-25 min.
7. Pursota vielä lämpimiin muffineihin aprikoosihilloa.
8. Anna muffinien jäähtyä.
9. Sulata valkosuklaa ja kasta jäähtyneet muffinit valkosuklaaseen tai levitä valkosuklaa tasaisesti muffinien pintaan.
10. Koristele muffinit halutessasi maitosuklaalla, strösseleillä tms.
Nämä muffinit ovat näppärästi juuri sopivan kokoisia suupaloja teehetkeen ja niitä voi lämmittää hetkisen mikrossa. Mielestäni suklainen herkku on aina parhaimmillaan hieman lämpimänä. Nämä voi halutessaan myös pakastaa ja sulattaa pakkasesta yksi kerrallaan ja saada aina tuoreen makuista herkkua omaan kahvi/teehetkeen, vaikka ei joka päivä leipoisikaan.
Pienet sormet hamusivat näitä herkkuja jo kuvausvaiheessa ja vaikka ovatkin melko tummia, maistuivat nämä myös perheen pikkumiehille. Tein myös yhden satsin pienempiä muffineita.
Kauneimman kukan loisto kestää vain pienen hetken, niin on myös murheiden ja ahdistuksen varjojen häivähdys. Niitä voi pysähtyä katsomaan hetkeksi suoraan silmiin ja kysyä, mitä ne haluavat minulle opettaa,
Elämä on valon ja varjon tanssia, sadepäiviä ja auringonpaistetta, myrskyä ja tyyntä, iloa ja surua. Ilman harmaita aamuja emme ehkä osaisi nauttia sinistä taivaanrantaa vasten kimmeltävästä kirkkaasta auringonnoususta. Ilman myrskyisiä päiviä seesteinen ja kirkas auringonlasku jäisi meiltä usein huomaamatta. Ilman sadetta ja kyyneliä mitään uutta ei kasvaisi, koska kasvu lähtee aina jonkun vanhan kuolemisen ja särkymisen kautta liikkeelle. Kivun kautta kulkemalla voi oivaltaa jotain uutta ja arvokasta, sirpaleista koottu on eheä ja kaunis, lempeä, rakastava ja muiden halkeamia ja rikkinäisyyttä ymmärtävä. ⠀
Pohja:
Ohje:
Piiras on parasta tarjota heti tuoreeltaan, koska marenki vettyy helposti jääkaapissa. Jos haluat tehdä leivonnaisen osittain jo valmiiksi etukäteen, sekin onnistuu. Voit hyvin tehdä piiraan pohjan ja sitruunakiisselin siihen päälle jo valmiiksi vaikka edellisenä päivänä. Marenki kannattaa kuitenkin tehdä vasta juuri ennen tarjoilua. Piiras on mehevintä huoneenlämpöisenä.
2,5 dl vehnäjauhoja
Juustokakku:
Metsä on ihana paikka rauhoittua. Olen viihtynyt metsässä jo pienestä pitäen. Syksyisin menimme aina marjaan mumman ja paapan kanssa. Muistan yhden reissun kun mentiin vadelmaan ja keräsin kaikista nopeiten kuppini täyteen isoja puhtaita vadelmia ja sitten se kaatui. Itkuhan siinä pääsi, mutta mumma kaatoi marjasangostaan minulle marjoja ja niin retki jatkui iloisin mielin. Muistan myös, että eväät metsässä olivat aina suurta herkkua. Johtuneeko siitä, että myös itse otan metsäretkelle nykyisin usein eväät mukaan, vaikka menisimmekin seikkailemaan vain ihan lähimetsään.
Lapsuuden kotitalomme tien päästä alkoi metsä ja menin sinne usein pohtimaan juttuja, haaveilemaan ja rauhoittumaan. Serkkuflikan kanssa rakenneltiin yhtenä keväänä upea maja metsään ja kerran jopa pelastettiin parin laitapuolen kulkijan henki, kun talutettiin heidät pois junanraiteilta toikkaroimasta. Sittemmin nuoruudessa viihdyin myös partiossa ja luonto on ollut aina lähellä sydäntäni.
Nykyisin rakastan käydä lasten kanssa metsässä. Seikkailemme, kävelemme pieniä polkuja pitkin, löydämme uusia merirosvolaivoja ja leikimme niissä, etsimme upeita piknikpaikkoja ja nautimme ihanista eväistä. Ihmettelemme käpyjä ja kaikkea pientä ja ihmeellistä, jota metsästä löytyy. Metsä on kuin ääretön aarrearkku pienelle seikkailijalle. Keräilemme myös erilaisia keppejä, halailemme puita ja kuuntelemme metsän lintujen ääniä.
Metsän rauhoittavasta vaikutuksesta on olemassa myös monia tutkimuksia, mutta kyllä ne vaikutukset tuntee ihan itsekin ilman tutkimuksia. 🙂 Lämpimästi suosittelen menemään metsään, siellä sielu tavoittaa jälleen ruumiin ja metsäretken jälkeen on jälleen hieman helpompi hengittää.
